Uutisia

Kun pelaaminen menee liian pitkälle

October 16

Vaikka me kaikki täällä JohnSlotsilla rakastamme pelaamista, on se vain myönnettävä, että joskus voi mennä liiallisuuksiin. Mutta mitä tehdä, kun pelaat liikaa? Miten peliriippuvuuden voi tunnistaa?

Peliriippuvuus on yllättävän yleistä

johnslots_400_peliaddiktio

Suomessa oli THL:n tilaaman tutkimuksen mukaan vielä vuonna 2011 arviolta 130 000 ihmistä, joilla oli jonkinasteinen rahapeliongelma. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että peräti 2,4 prosenttia suomalaisista on ongelmapelaajia. Samalla tutkimus kertoo, että kolme neljännestä suomalaisesta – tarkemmin siis 78 prosenttia – on pelannut vuoden aikana jotakin rahapeliä; joko viihteen, ajanvietteen tai jopa harrastuksen vuoksi.

Pelaamisen syitä on monia, lähes yhtä monta kuin on pelaajaakin; jotkut hakevat elämäänsä jännitystä, toiset riskinottoa. Joku tahtoo jopa rikastua. Yksi tärkeimpiä syitä on kuitenkin yksinkertaisesti ajanviete. Maksetaanhan elokuvistakin rahaa, mitä sitten jos tunnin pelisession päätteeksi olisikin kympin tai kaksi tappiolla – olihan siinä ajanvietettä kuitenkin.

Ongelmapelaaminen määritelläänkin rahan- ja/tai ajankäytöltään liialliseksi yltyväksi pelaamiseksi, joka vaikuttaa negatiivisesti pelaajaan, läheisiinsä tai muuhun sosiaaliseen ympäristöön.

Onneksi aina ei tarvitse edes tallettaa rahaa, jotta voi pelata – lähestulkoon kaikki kasinot sallivat pelaamisen leikkirahalla. Monet kasinot myös tarjoavat ilmaista pelirahaa pelkästään sillä, että rekisteröidyt sivustolle; rahaa ei ole pakko tallettaa.

Miten tunnistan peliriippuvuuden?

Ei ole helppoa tunnistaa (tai tunnustaa) peliriippuvuutta. Tarkkaa rajaa peliriippuvuuden ja ongelmattoman pelaamisen välille on vaikea vetää. Vaikka 78 prosenttia suomalaisista pelaakin rahapelejä edes joskus, niin suurimmalla osalla pelaaminen on hallussa.

Peliriippuvuutta esiintyy usealla tasolla. Terveyden ja Hyvivoinnin laitos THL käyttääkin australialaista mallia, joka jaottelee pelaamisen kolmeen eri tasoon:

  1. taso – ei ongelmia: pelaaminen on kohtuullista, eikä aiheuta haittoja. Tätä tasoa voi kutsua kohtuupelaamiseksi tai vaikka vasutulliseksi pelaamiseksi.
  2. taso – kohtalainen ongelma: pelaaminen aiheuttaa ajoittaisia ongelmia. Siitä aiheutuvat haitat tai negatiiviset seuraukset ovat määrältään tai laadultaan vähäisempää kuin kolmannella tasolla. Toiseen tasoon saattaa kuulua muun muassa pelaamisen salailua, tappioiden tasausyrityksiä, syyllisyyttä, riitoja ja ajoittaista masennusta. Pelaamisen kulutus on usein jo korkealla tasolla.
  3. taso – vakava ongelma: Tällä tasolla on usein masennusta, itsemurha-ajatuksia, velkaa ja köyhyyttä. Joskus jopa rikollisuutta. Ihmissuhdeongelmat paisuvat niin suuriksi, että avioero on mahdollinen.

Mikäli epäilet peliriippuvuutta, kysy nämä kaksi kysymystä itseltäsi tai toiselta:

– Oletko koskaan tuntenut tarvetta käyttää pelaamiseen yhä enemmän ja enemmän rahaa?

– Oletko koskaan valehdellut läheisillesi siitä, kuinka paljon pelaat?

Jos vastasit näihin kahteen myöntävästi, sinulla voi olla jonkinasteinen peliongelma. Pelkästään pelailun salailu voi olla merkittävä viittaus siihen, että pelaaminen on lähtenyt käsistä. Salailu voi puolestaan johtaa masennukseen ja jopa itsetuhoisiin ajatuksiin. Jos pelaamista rahoitetaan velalla tai jopa rikollisuudella, niin ongelma on jo vakava.

Valitettavasti Suomessa ei ole mitään peliongelmien hoitoon kehitettyä valtiollista järjestelmää. Tukea ongelmapelaaja saa kuitenkin sosiaali- ja terveydenhuoltopalveluissa sekä esimerkiksi maksuttomassa Peluuri.fi-palvelun auttavassa puhelimessa. Peluuriin voit soittaa maksutta arkisin kello 12–18 numeroon 0800 100 101.

JohnSlots suosittelee myös tekemään Päihdelinkin peliriippuvaisuustestin.

Lähteet:
Turja, T., et al. Suomalaisten rahapelaaminen 2011. THL.
Potilaan lääkärilehti, 12.3.2015.